Elokuussa loppuneet

Elokuun vegaanisen kosmetiikan roskakuormaan sisältyi muutama jo aiemmin blogissa esiintynyt purnukka, samoin kuin muutama pidempään palvellut tökötti kohtasi loppunsa.



Vanhan Barefaced Beautyn mineraalipuuterin pohjajämät olivat pyörineet kaapissa yli vuoden ja ne tulivatkin nopeasti sipaistua kasvoille. Purkki jonka etiketit ovat jo kulahtaneet päässee esimerkiksi voiteiden ja shampoiden matkasäilytyskäyttöön. Tarkemman arvionhan ko.puuterista olen näpytellyt tänne.

Hypetetyn ja trendikkään Hurraw-huulirasvan vihreä tee/hamppu-versio kesti satunnaisessa käytössäni melkein vuoden, sillä muistan ostaneeni tämän yrttisen tuoksuisen voiteen viime vuoden syyskuussa. Rasva hoiti huulirasvan kosteuttavan tehtävänsä kuten pitääkin, mutta tuoksu ei ollut ehkä mieluisimpia Hurrawin valikoimaan nähden (joista erityisesti kirsikka on ollut nom!).



"Kermainen" Freeman-aprikoosikuorinta oli  kasvoille tarkoittu kuorinta-aine, mutta käytin tätä lopulta lähinnä vartalolle. Miedon aprikoosin tuoksuinen massa oli mielestäni ihan hyvä peruskuorinta, rakeet olivat hyvin pieniä ja "epätasaisia". En valitettavasti voi sanoa ihastuneeni putelin ulkomuotoon, sillä loppuvaiheessa se alkoi halkeilla liitoksistaan ja tekstit kuluivat osittain pois.   Edit 2017: Freeman on poistunut Animalian listalta ja Leaping Bunny-sertifikaatista, eli en tue sarjaa enää sen epäselvän eläinkokeettomuuden vuoksi.

Auringonvalosta kitsas kesä aiheutti sen että pärjäsin koko kesän Jasonin SPF 20 - aurinkovoiteella, joka näköjään osasi loppua sopivan strategiseen aikaan.  Kerroin tästä ja muista vegaanisista aurinkosuojista täällä. Itseäni hieman toistaen toteankin että voide oli juuri sopivan kevyt ja sujuvasti levittyvä, ja keskitason suojakerroin riitti hyvin suojaamaan myös vartaloa.



Kesäalesta hommattu The Body Shopin White Shiso-puhdistusvaahto kului nopealla tahdilla, sillä vaahtoputsareihin tottumattomana pumppailin tuota ehkä liiankin innokkaasti. Tämä puhdisti meikit kyllä tehokkaasti, mutta en osaa sanoa oikeastaan suuntaan tai toiseen kerkesikö tämä lupauksensa mukaisesti "kirkastamaan" ihoa (ehkä muutenkin iholle jätettävät tuotteet ovat siinä parempia). Putsareista vaahtoavat eivät ole ehkä parhaita myös kuivuuteen taipuvalle ihotyypilleni, joten voi olla että tämä jäänee kaupan hyllylle jatkossa. Havahduin myös siihen, että Body Shop ottaa yhä vastaan kierrätykseen tyhjiä purkkeja, vaikka myymälöissä ei keräyslaatikoita ole enää moneen vuoteen ollutkaan.
 
Neal's Yard Remediesin English Lavender-vartalovoide (jota ihastelin tässä postauksessa) on ehkä parhaimman tuoksuisia vartalovoiteita joihin olen törmännyt, sillä laventelin tuoksu oli niin huumaavan aidon kukkainen. Tämä fiini sininen puteli olisi varmasti kylppärini vakioasukas ellei täysi hinta (noin 30 €) olisi melko kova vartalovoiteelle. Jäänkin muistelemaan tätä laventelituulahdusta lämmöllä, ja voide saakin vahvat suositukseni.


Color Club - karkkikynnet

Joskus ajattelin että liian "iloisen väriset" kynsilakat sopivat lähinnä vain teineille tai biletysmeininkiin, ja harvat lakat joita käytin olivat aina jokseenkin tylsiä neutraaleja. Onneksi moiset hassutteluajatukset ovat sittemmin jääneet kaukaisuuteen, ja lakkalaatikostani löytyykin nykyään muutakin kuin "tavallisia ja huomaamattomia" lakkoja, vaikka toki tyylikkäille hillitylle kynsille on myös tilaisuutensa.




Entisessä elämässäni olisinkin luultavasti tyytynyt vain ihastelemaan Color Clubin Pastel Neon-sarjan söpöä pastelliviolettia Diggin' the Dancing Queenia (jep, kuka näitä nimiä keksii..!), joka on vetänyt minua puoleensa heti sarjan julkaisusta lähtien. Pastelli-neon on aika osuva kuvaus sävystä, sillä väri on vaalea mutta silti sopivasti erottuva, enkä ainakaan äkkiseltään keksi törmänneeni samansävyisiin äskettäin. Herkullisen sävyinen lakka on yllättävän juokseva koostumukseltaan, joskin myös hyvin peittävä. Tuotekuvaus infoaa koostumuksen olevan "crelly", eli jotain cremen ja jellyn väliltä. 



Karkkikynsien viimeistelyyn valitsin puolestaan Poptastic remix-kokoelman British Invasion - glitterlakan, jossa hempeilevät siniset, punaiset ja valkoiset glitterit. Glitterlakka sopii mielestäni tehosteeksi useiden eriväristen lakkojen päälle, vaikkakin tämä pastelliyhdistelmä muistuttaakin lähinnä My Little Pony-värimaailmaa... 



Lakat on hankittu maahantuojan putiikista Cesar's Shopista, jonka uudistuneessa nettikaupassa näkyy olevan ilmaiset postikulut-tarjous vielä 28.8. saakka.




Edit 2017: Color Club on sittemmin jättäytynyt pois Leaping Bunny-sertifikaatista, eläinkokeettomuuden vakuutena on yrityksen oma lupaus.
 

Juice Beauty -mätsejä epäpuhtaalle iholle


Blogissa on pari kertaa aiemmin vilahtanut luonnonkosmetiikkamerkin Juice Beautyn  purnukoita*, ja korvan takana onkin ollut tarkoitus kirjoitella tarkemmin parista tämän sarjan lähes "holy grail"-suosikiksi muodostuneesta tuotteesta. Viime aikoina paljon suitsutusta osakseen keränneen USDA Organic-sertifoidun merkin tuotteiden ainesosat lähtevät pitkälti erilaisista hedelmämehuista (!) ja ainesosien avainasemassa ovat hedelmähappojen, vitamiinien ja antioksidanttien yhdistelmät. Vaikka varsinkin antioksidantti-sana tuo mieleeni ensimmäisenä mainosmaisia liioiteltuja kaikuja, olen tyytyväinen että hautasin epäilyni ja kiinnostuin sarjasta myös satunnaisten aiempien hedelmähappotestailujeni perusteella.

Hedelmäiset suosikkituotteeni löytyvät Juice Beautyn erityisesti epäpuhtaalle iholle suunnatulle Blemish Clearing-osiosta, ja ne mielestäni sopivat hyvin myös aikuisemmalle hormonaalisia epäpuhtauksia pukkaavalle hipiälle.




Patentoitu Blemish Clearing - kuorintanaamio lupaa kuoriessaan puhdistaa, tasoittaa ihon sävyä ja koostumusta, kuitenkaan ilman kuivattavaa vaikutusta. Tehoaineina tässä ihmetuotteessa on käytetty  esimerkiksi omena-, viinirypäle-, sitruuna- ja aloemehuja (ainesosat on listattu kätevästi esim. tänne). Noin kymmeneksi minuutiksi kasvoille jätettävä kerros tätä pilttisosemaista hedelmäcocktailia polttelee ja nipistelee kasvoja hieman, ja ohimenevän kuumotuksen kerrotaankin kuuluvan hedelmähappojen kanssa asiaan. Hetken kestävä ja lievä kipristely kasvoilla ei ole tosin haitannut, sillä lopputuloksena on kuitenkin ollut puhtaampi, pehmeämpi ja hiljalleen myös kirkkaampi nassu. Olin alussa hieman skeptinen paljon hehkutetun tuotteen kohdalla, mutta jo muutaman käyttökerran jälkeen satunnaiset näppyrykelmät ovat saaneet kyytiä normaalia nopeammin, ja vanhojen jättämät arvet ovat myös vaalentuneet. Pari näppyähän ei ole minulle katastrofi,  mutta ne tuppaavat ikävästi jäämään hengailemaan arpina usein kasvoilleni, joten tämä ihoa puhdistava ja korjaava kuorinta on ollut oikein toivottu vieras kylppärissäni.



Juice Beautyn toinen bestselleri, Blemish Clearing - seerumi, on puolestaan ollut jo muutaman kuukauden osa ihonhoitoani. Vaikuttavaksi aineeksi on listattu tuttu salisyylihappo, joka  mm. hedelmämehujen ja c-vitamiinin boostilla lupaa puhdistaa ihohuokosia, hoitaa aknea ja kirkastaa ihon sävyä (ainesosat kokonaisuudessaan selkeämmin täällä). Seerumi on hoitanut puhdistavan tehtävänsä myös moitteetta ja ilman ihon ylenpalttista kuivattamista, joka usein tuppaa olemaan epäpuhtaan ihon tuotteiden "sivuvaikutuksena". Yhteensopivat ihonhoitotuotteet on toki pitänyt harkita tarkemmin tämän sarjan kaveriksi, ja olen havainnut luonnonkosmetiikan toimivan parhaiten Juice Beautyn tehojen kanssa. Ja toki kumpikaan Blemish Clearing-tuotteista ei ole toiminut kertaratkaisuina ihon kaikkien ongelmien suhteen, mutta näiden testailujen tulokset ovat tuoneet ehkä parhaimpia ja nopeimpia tuloksia koti-ihonhoidossa. Purnukat ovatkin olleet joka sentin arvoisia, sillä vaikka yli 30€ yhdestä ihonhoitotuotteesta on mielestäni paljon,  on useaan käyttökertaan riittävien purkkien yhteishinta tullut paljon edullisemmaksi kuin kosmetologihoidot.



Juice Beautyn tuotteita Suomessa myy ainakin Naturelle*. Merkillä on eri ihotyypeille suunnattuja sarjoja, mutta joitain tuotteita ei suositella herkälle iholle käytettäväksi vahvojen hedelmähappojen vuoksi. Sarjan vegaanisista tuotteista löytyy infoa esim. täältä ja täältä.

Onko joku muukin kenties testaillut mehuisaa Juice Beautya? :)

Edit: toimimattomia linkkejä korjattu. *Postaus sisältää affiliate-linkkejä.

Barefaced Beauty - mineraalimeikkipuuteri

Mineraalimeikkipuuteri on mielestäni ehkä nerokkaimpia olemassa olevia meikkiasioita. Luonnollisen näköinen, ihoa tukkimaton ja tarvittaessa myös peittävä yhdessä tuotteessa oleva pohjustus on meikkiarsenaalini ehdoton kulmakivi, ja olenkin havainnut mineraalimeikit pohjustustuotteina ylivertaisiksi.

Vaikka mineraali-kestosuosikkini virkaa hoitaa Lily Lolon Mineral Foundation, vaihtelun ja pari euroa halvemman hinnan vuoksi ostin vastikään Ekolossa asioidessani mineraalipuuterin toiselta brittiläiseltä sarjalta, Barefaced Beautylta.


Barefaced Beautyn meikkipuuterivalikoiman toiseksi vaalein sävy Innocent on ollut käytössäni joskus aiemminkin, ja se ei mielestäni eroa järisyttävän paljon käyttämistäni Lily Lolon puutereista. Ainesosat molempien valmistajien puutereissa näyttävätkin olevan käytännössä samat, mutta niiden suhteissa on varmaankin eroja. 

Suurimmaksi eroksi olenkin huomannut sen, että Barefaced Beautyn mineraalien jälki on ollut ehkä hitusen "paksumpaa" ja peittävämpää kuin Lily Lolon, ja BFB:n mineraalit näyttävät myös kerääntyvän purkissa seisoessaan helpommin "paakuiksi" (tämä ei ole tosin vaikuttanut käyttöön millään tapaa). Hennolla kädellä kabukilla kerrostaminen on ollut kohdallani siistimpi tapa levittää BFB:n puuteria kuin nukkasienellä, jolla levitettynä olen saanut mineraalipohjasta usein nopeammin peittävämmän jäljen. Reippaammin peittävä lopputulos on kuitenkin toisinaan kohdallani myös ihan hyvä asia, ja tälläkään mineraalipuuterilla en ole saanut liian mitenkään pakkelimaista fiilistä kasvoille. Valitsemani Innocent-sävy,  joka on kuvauksensa mukaan pohjasävyltään  neutraali, on sulautunut omaan ihonsävyyni myös vähintään yhtä hyvin kuin Lily Lololta käyttämäni China Doll-pohja.


Pidän myös Barefaced Beautyn puuterin pienehköstä pakkauksesta, joka sopii hyvin käteen ja vie vähemmän tilaa. Miinusta tulee tosin siitä, että rasian välikannessa ei ole pyöräytettävää shifteriä, jonka vuoksi varisemisvaara on suurempi kuin Lily Lolon kätevien purkkien kanssa. En suosittelekaan missään nimessä irroittamaan vahingossakaan BFB:n välikannessa olevaa teippiä kerralla, sillä se estää pahimmat puuterin varisemiset.


Lähes koko Barefaced Beautyn repertuaari on vegaaninen, ja noin 20 € maksavien mineraalipohjien lisäksi valikoimassa on myös paljon kivan oloisia luomivärejä ja muutama vegaaninen huulipuna! Ainakin Greenlipsillä näkyy olevan melko kattava valikoima tämän Animalian eläinkokeettomalta listaltakin löytyvän merkin tuotteita. Edit: myös testerikokoisena! 

Edit: toimimattomia linkkejä korjattu. 

Urban Decayta odotellessa

Blogimaailmassa on kihisty jo jokusen kuukauden ajan siitä, että omalaatuista värikosmetiikkaa valmistava Urban Decay saapuu vihdoin ja viimein Suomeen Helsingin ja Tampereen Sokoksille (ja nettikauppaan, eli melkeinpä koko maahan :)). Olen itsekin hykerrellyt innostuksesta, sillä 1990 - luvulta asti vaikuttanut Urban Decay on Animalian eläinkokeettoman kosmetiikan listalla (eli on Leaping Bunny-sertifoitu) ja sen valikoimasta löytyy paljon herkullisia tuotteita vegaanillekin.


Tällä hetkellähän oikeastaan ainut tiukemman linjan eläinkokeettomuusstandardit täyttävä tavarataloissa myytävä värikosmetiikkamerkki taitaa olla Joe Blasco, ja onkin todella hienoa ja edityksellistä että UD:n myötä laadukas vegaaninen värikosmetiikka saa lisää jalansijaa "ihan tavan kaupoistakin". Toki tiedän että jotkut karttavat tätä yhdysvaltalaista merkkiä sen emoyhtiön L'Orealin vuoksi, mutta itse vedän eettisrajani tällaisiin tapauksiin, sillä esim. ruokakaupassakin tuen välillisesti "pahisfirmoja" mutta koen silti olevani tarpeeksi vegaani.

Aiemmin olen tilaillut Urban Decayta ulkomailta Feeluniquesta,  ja pitänyt oikeastaan kaikista käyttööni päätyneistä merkin tuotteista. Seuraavassa onkin kurkkaus viimeaikaisten UD-suosikkieni pariin - vaikka olen ihastellut erityisesti kaikissa sateenkaaren väreissä hehkuvia silmämeikkikyniä, ne ovat vielä toistaiseksi jääneet kauppaan.



Pore Perfecting - meikinpohjustaja on toiminut nimensä mukaisesti kasvomeikin "täydellistäjänä": meikkipohjan alle laitettuna se on saanut aikaan hienoisen "photoshop"-efektin häivyttämällä ihohuokosten näkyvyyttä. En käytä voidetta läheskään aina meikatessa ja meikin keston pidentämiseksi en varsinaisesti tarvitse aina pohjustajaa, mutta t-alueelle levitettynä Pore Perfector on ollut kyllä oikein kätevä huokosten blurraaja. Aivan pieni määrä voidetta on riittänyt, sillä liian reippaalla kädellä primeria siveltäessä päälle tulevat sen  meikkivoiteet ovat puolestaan päässeet rullautumaan.


Revolution- huulipuna sävyssä Catfight on puolestaan itselleni hommattu synttärilahja (kaikkihan niitä harrastavat...?).  Punaisista sävyistä viileään fuksiaan vivahtavat sävyt miellyttävät silmääni eniten,  ja valinta osuikin hyvin nappiin tämän kohdalla. Nettisivuilla olevan kuvauksen mukaan Catfightissa on "slight red undertone", mutta sävy on silti mielestäni  hitusen enemmän kylmään taittava. "Kissatappelu" on pigmenttinen ja huulilla hyvin kestävä, mutta puna vaatii käytössäni alleen hyvän huulirasvan, sillä koostumus ei ole varsinaisesti erityisen kosteuttava.  Urban Decayn huulipunissa on monta muutakin houkuttelevaa sävyä (muitakin kuin tavallisia tylsiä peruspunaisia), ja luulenpa että löydän itseni varmasti vähintäänkin hypistelemästä niitä Sokoksen hyllyjen välistä. 







Söpöiseen eläinkuosiin pakattu Vegan-luomiväripaletti on puolestaan poistunut jo valikoimasta, ja arvatenkin taannoiseen ostopäätökseeni vaikutti  paletin kaunis yksityiskohtainen ulkoasu. Kuuden luomivärin sisältö rajauskynineen (perusmusta Zero) on ollut juuri sopiva mätsi moneen neutraaliin meikkiin, mutta ollut silti turhan harvoin käytössä. Luomenpohjustajan käyttö varsinkin siniturkoosin Minx-sävyn kanssa on ollut aika must, jotta glitter-hileet eivät lähde seikkailemaan poskille päivän mittaan. Ilmeisesti tämä on, tai siis oli, ainut Urban Decayn vegaaninen luomiväripaletti, joskin usea yksittäinen luomivärinappi on toki vegaanillekin sopiva. Onneksi Urban Decay puskee myös useasti vuodessa uusia tuotteita pihalle, joten (toivottavasti) lisää kivuuksia on luvassa! ^_^

 

Tehokas ja edullinen ekoshampoo

Viime talvena jouduin laittamaan vuosia käyttämäni vegaanisen luottoshampooni eli Faith In Naturen rosmariinishampoon tauolle, sillä jostain syystä se aiheutti ennennäkemättömät hiuspohjan ärsyyntymiset. Siirryin käyttämään hiuspohjaongelmaisille suunnattua Lifehairin Biolon-shampoota, joka saikin tilanteen hyvin rauhoittumaan.

Vaikka oikeanlaisen shampoon valinta on itselleni aina pienen selvitystyön takana, halusin antaa tilaisuuden Biolonin loputtua jälkeen vielä Faith In Naturen shampoolle. Vaikka Lifehairin Biolon toimi oivallisena hiusten pelastajana, olen ehkä vähän turhamainen siinä mielessä, että mieluummin näen kylppärissäni hieman kauniimman, paremman tuoksuisen ja osaltaan ekomman shampoopullon.



Faith in Nature - Pineapple Lime shampoo testissä


Löysinkin itseni kääntelevän tassuissani Faith in Naturen ananas-lime-shampoota, jonka luvattiin sopivan aiemman suosikkini tavoin normaaleille ja helposti rasvoittuville hiuksille. Hiuspohjani on tosiaan suhteellisen nopeasti rasvoittuva ja tarvitsenkin melko tehokkaasti puhdistavan shampoon, jotta hiuksia ei tarvitse pestä nahkeuden tai kutinan takia jo seuraavana päivänä. 




Ananas-lime-shampoo onkin osoittautunut todella tehokkaaksi, ja muistelen rosmariiniversion olleen vähintään yhtä pesevä. Hedelmäisen tuoksuinen shampoo vaahtoutuu mielestäni aivan synteettisten lajitovereidensa tavoin ja on pessyt sen verran tehokkaasti, että pesuväliä on ollut mahdollista jopa hiljalleen harventaa.

Myöskään hiuspohjan ärsyyntymisestä tai kutinasta ei ole ollut tietoa. Hiuslaatuni on myös helposti kuivahtava, mutta nyt noin kuukauden käytön aikana en ole havainnut myöskään hiusten karheutumista, joskin käytän toki myös hyvin kosteuttavia ja selvittäviä hoitoaineita. 




Faith in Naturen shampoita (ja muita ihonhoito-ja hygieniatuotteita) olen nähnyt ainakin Ekolossa  ja Punnitse ja Säästä-liikkeissä. Maksoin shampoosta noin 6 €, mikä ei mielestäni ole ollenkaan paha hinta vaikealle hiuspohjalleni sopivasta tuotteesta. Eläimettömiä tuotteita etsivää ilahduttaa myös vegan-kukkalogolla merkatut valikoiman vegaaniset tuotteet.

Kuulisin myös mielelläni muiden vinkkejä merkin tuotteista, sillä juuri shampoita enemmän en ole ko.sarjaan tutustunut. :)

Lily Lolo Natural Mascara

Ripsivärien yhteydessä "luonnollisuus" ei ole ollut minulle se kaikista houkuttelevin  seikka, lähinnä aiempien ei-niin-onnistuneiden luonnonkosmetiikkaripsareiden testailun perusteella. Mairittelevia arvioita saanut Lily Lolon Natural Mascara on kuitenkin kiinnostanut pitkään, ja annoinkin lopulta uteliaisuudelleni periksi - ja ihan hyvä niin, sillä se on osoittautunut kohdallani oikein toimivaksi ripsien ehostajaksi!


Tyylikkäässä  mustavalkoisessa tuubissa oleva  maskara lupaa erotella ripset ja tuoda niihin volyymia ja pituutta. Kohdallani oikeastaan vain pidennyslupaus jää toteutumatta (joka ei yllätä, sillä  tällaisilla "pulleanmallisilla" harjoilla varustetut ripsarit eivät yleensäkään saa räpsyjäni pidemmän näköisiksi). Maskaran sanotaan olevan myös sopiva herkkäsilmäisille, joskin silmäni eivät helposti ärsyynny, joten en osaa arvioida tätä väittämää täysin tarkasti ja objektiivisesti. :)


Pidennysefektiä lukuunottamatta maskara on toiminut kohdallani kuten ripsivärin pitääkin.  Muutaman harjauskerroksen vaativa musta massa on levittynyt siististi, ja vastoin ennakkoluulojani väri on kestänyt varisematta koko päivän. Luen myös plussaksi sen että maskara lähtee vaivattomasti pelkällä vedellä, sillä vaikka arvostankin kestävää meikkiä, putsareiden kanssa ei joka ilta ole intoa kikkailla.

Jo nimensäkin mukaisesti LL:n maskara on natural, eikä ole tuonut supermegaefektejä, mutta arkikäyttöön sopiva ripsari on kuitenkin erotellut ja myöskin volymisoinut hentoisia ripsiäni. Vaikka maskaroiden sopivuus esim. keston ja varisevuuden kannalta toki riippuu paljon silmistä, vinkkaisin tästä vegaanille sopivaa perusripsaria etsivälle. :)




Lily Lolon ripsiväriä myyvät Suomessa esimerkiksi Pretty.fiBiodelly ja Bangerhead ja hinta liikkuu jälleenmyyjästä riippuen noin 15-19 euron välillä. Voisin ajatella myös hankkivani tämän myös uudelleen, joskin testilistallani on myös muutama muu vegaaninen ripsiväri...

Edit: vanhentuneita linkkejä korjattu, sisältää yhteistyölinkkejä.

Deep Steep - helmiä

Deep Steep on ollut nimeltä tuttu merkki pitkään, mutta sen vartalonhoitotuotteisiin olen tutustunut empiirisellä tasolla vasta äskettäin. Pupumerkitty ja paljon vegaanille sopivia tuotteita tarjoava sarja ei ole varsinaisesti luonnonkosmetiikkasertifioitu, mutta ainesosat painottuvat kuitenkin luonnollisempien puolelle, eikä merkin nettisivujen mukaan purkeista löydy esimerkiksi parabeeneja, flataatteja tai kemiallisia säilöntäaineita.


Yhdysvaltalainen Deep Steep tarjoilee omien sanojensa mukaan tuoksuvaa, luonnollista luksusta arkipäiväiseen ihonhoitoon normihinnoilla. Kokeilemani uuden argan-sarjan viikuna-aprikoosi-kuorinta on luksusta minulle jo siinäkin mielessä, että yleensä  kuorintani ovat (joskus hieman kyllästyttäviä) keittiön kaappien aineksista koottuja diy-sotkotuksia.

Ensivilkaisulta purkin sisältö näytti ei-kuorintamaiselta, sillä sokerirakeet eivät erottuneet selkeästi tasaisesta valkoisesta massasta, ja äkkiseltään katsomalla voidetta voisikin luulla vartalovoiksi. Sisältö osoittautui kuitenkin oikein toimivaksi hemmottelukuorinnaksi: en pidä kuorinta-aineissa raastavasta fiiliksestä, ja sokerirakeiden ja kosteuttavien öljyjen yhdistelmä tarjosikin sopivan lempeän käsittelyn.



Sokerin, argan-öljyn ja viikuna-ja aprikoosiuutteiden lisäksi tuotteeseen on ympätty kosteuttaviksi ainesosiksi sheavoita ja kookosöljyä, eli kyseessä on melko tuhdisti kuivalle iholle suunnattu paketti. Iholle jääkin hetkeksi hieman rasvainen tuntu kuorinnasta, joka ei kylläkään haitannut, sillä samalla kuorinnasta on saanut kevyen "kosteusvoiteen".

Hipiälle viipyilemään jäävä makean hedelmäinen tuoksu on myös houkutellut nuuhkimaan purkkia useaan otteeseen sen seisoskellessa hyllyssä, vaikkakin semi-voimakkaita tuoksuja kavahtavalle tämä ei välttämättä ole se ensimmäinen valinta. Itse olen yleensä juurikin makeiden, kukkaisten ja hedelmäisten tuoksujen ystävä, ja himotuslistalleni meneekin ehdottomasti Deep Steepin muidenkin tuoksusarjojen asioita.

Jonkin aikaa käytössäni on ollut myös piparminttukarkkimainen Deep Steepin jalkasuihke,  joka on ollut ihan kelpo jalkojen raikastaja ja viilentäjä - joillekin jalkasuihke  kuulostaa varmasti turhakkeelta, mutta itse olen huomannut jalkadödöt hyödyllisiksi "elämää helpottaviksi" perustuotteiksi. :)



Deep Steepin valikoimassa on lisäksi laajasti erituoksuisia vartalovoiteita - ja buttereita, vartalosuihkeita/"kevytparfyymeja" ja hiustenhoitotuotteita. Maahantuojana toimii Organic You, jolla on Turussa sijaitsevan noutomyymälän lisäksi myös nettikauppa. Sivuilta näkee myös muualla maassa toimivat jälleenmyyjät. Hinnat pyörivät noin 10-20 euron tietämillä.

Merkkiä ei näytä olevan kovin laajalti kivijalkakaupoissa myynnissä, mutta voisin kuvitella että esimerkiksi Body Shopin vartaloasioista pitävät saattaisivat innostua näistä astetta luonnollisemmista tuotteista ..? ^_^


Heinäkuussa loppuneet

Suomen virallisen kesäkuukauden (heh) eli heinäkuun aikana purkkeja kerääntyi melko pieni kasa, joista suurin osa näytti menevän "ihan ok"-kategoriaan.



Näytekokoinen Juice Beautyn Bleamish Clearing- puhdistusaine kesti käytössä sen verran vähän aikaa, että osaan lähinnä sanoa sen  kyllä puhdistaneen meikit ja kasvot tehokkaasti. Juoksevahko hedelmähappoihin nojaava putsari ei myöskään ärsyttänyt ihoa tai pukannut lisää epäpuhtauksia kasvoihin muutaman käyttöpäivän aikana.

The Body Shopin E-vitamiini-silmänympärysvoide oli lupauksistaan huolimatta valitettavan tehoton käytössäni, ja voidetta tuskin tulee jatkossa löytymään hyllystäni. Hakusessani oli lähinnä kosteuttava silmänympärystuote usein meikkaavalle, mutta tämä ei kosteuttanut tarpeeksi kuivahtamaan päässyttä silmiä ympäröivää ihoani sinnikkäässäkään käytössä.


Edit: Sebamedilla ei ole enää eläinkokeettomuus-sertifikaatti Leaping Bunnya, joten en suosittele enää sarjan tuotteita. Apteekkisarja Sebamedin kylpy/suihkuöljy oli konseptina oikein kätevä, ja ajattelin sen säästävän suihkun jälkeisiltä vartalon kosteutuksilta. Aivan niin tehokas se ei ollut, mutta varsinkin talvella tämä olikin tarpeellinen. Olisin arvostanut testerin nuuhkaisumahdollisuutta ennen ostopäätöstä apteekissa, sillä tämän tuoksu oli nenääni melko järkyttävä! Mielestäni lähes kaikissa Sebamedin tuotteissa on jonkinlainen kliininen sairaalamainen tuoksu, ja tässä tuoksu muistutti myös...

The Body Shopin kynsilakanpoistoainetta, jonka sain myös kulutettua loppuun heinäkuussa (hah miten tökerö aasinsilta!). Kynsilakanpoistoaineessa sen sijaan outo tuoksu ei haittaa, ja tämä asetoniton manteliöljyä sisältävä aine onkin ollut ihmeen toimiva. Olen saanut jopa glitter&tekstuurilakat hinkattua tämän avulla irti (toki hitaammin kuin tavalliset, mutta silti). Aiemmin olen vannonut SpaRitualin kynsilakanpoistoaineen nimeen, mutta  en ole löytänyt sitä enää Stockmannilta tai sitä ennen myyneeltä paikalliselta kosmetologilta, ja onneksi Body Shopin versio onkin ollut kätevämmin saatavilla.


Fuji Green Tea- vartalovoi oli niin ikään Body Shopista, ja käsittääkseni se onkin tällä hetkellä ainut ko.putiikin vegaaninen body butter. Alussa pidin vihreän teen viipyilevästä tuoksusta, mutta purkin loppupuolella sen viehätys alkoi jo laantua, kuten minulle käy usein TBS:n tuoksuvien asioiden kanssa. Kuitenkin voide oli ihan kelpo vartalovoidetta paksumpi kosteuttaja.

Ja Iherbistä tilattua talkitona Hugo Naturalsin Baby Powderia en tietenkään käyttänyt minään beibipuuterina, vaan ihan perus-jalkatalkkina, ja tuote kävi myös köyhistelijän hiuspuuterista.