Vegaanin meikkipussilla: Lily Lolon poskipunaduo


Mineraalimeikkifirmojen helmi Lily Lolo on viime aikoina panostanut jauhemaisten mineraalimeikkien ohella  puristemuotoiseen (lähes kokonaan vegaaniseen) värikosmetiikkaan. Parin vuoden takainen Laid Bare-luomiväripaletti onkin pätevä nudesävyinen paletti, jonka lempisävyistä on enää rippeet jäljellä. Lily Lolon kevään uutuuksista en malttanutkaan  skipata  poskipunaduoa, jonka värimaailma on viileän pinkki.

 

Naked Pink-poskipunaduon tummempi sävy on matta, vaaleampi shimmerinen. Molempia sävyjä voi käyttää joko yksistään tai yhdisteltynä. Omalle vaalealle ihonsävylle sävyt ovat universaaleja ja moneen tilaisuuteen sopivia. Lily Lololta ilmestyi muuten myös toinenkin vegaaninen poskipunapaletti Coralista, jonka värit ovat persikkaisempia.

Kahden poskipunan yhdistelmä on kätevä arkimeikin osanen, jolla on vaikea saada tummaa pelleposki-efektiä. Poskipunien kanssa tulee toisinaan pelättyä liian "erottuvaa" ja vaikeasti häivytettävää jälkeä, mutta  paletin sävyt ovat kätevästi kerrostettavissa tummemmiksi. Pigmenttiä silti riittää, mutta siveltimeen on helppo annostella sopivasti (eli ei-liikaa) väriä. Meikkivoiteen ja mineraalimeikin päälle sävyt ovat levittyneet tasaisesti, pöllyämättä.


Vaikka vaaleampaa shimmer-pinkkiä voi hyvinkin käyttää yksistään, pidän tummemmasta mattasävystä epätasaisella iholla enemmän. Tosin molempi parempi toimii vieläkin paremmin sävyjen yhdistelyn kanssa, ja shimmer-sävy tuo hillitysti kaunista hohdetta kasvoille ilman kimalteita. Paletilla saa helposti freesattua talven jäljiltä kalpeaa hipiää ja jäljen saa kerrostettua hyvin myös tummemmaksi tarvittaessa. Vaikka olenkin jauhemaisten mineraalien kanssa pelaava tyyppi, täytyy myöntää että puristeposkipuna kulkee kätevästi mukana kompaktissa peilirasiassa.

Puristepohjameikit eivät sinänsä ole jauhemaisiin mineraaleihin verrattuna aivan "puhtaita" mineraalimeikkejä, mutta mineraalipohjainen koostumus on silti hipiälleni hellempi useimpiin synteettisiin kasvomeikkeihin verrattuna. Luonnollisemman poskipunapaletin infotaan sisältävän antibakteerisen, hoitavalla jojoballa terästetyn koostumuksen. Tuote on lisäksi tuoksuton ja talkiton. 

Vasemmalla tummepi mattasävy, oikealla vaaleampi shimmer-sävy:


Biodellyssa* poskipunapaletin hintana on 23,90 €.  Biodellyyn on merkattu erikseen Lily Lolon tuotteiden kohdalle merkin vegaaninen meikkivalikoima.

Edit: toimimimaton linkki korjattu. *Sisältää affiliate-linkkejä.

Huhtikuussa loppunut vegaanikosmetiikka

Ennen vappuhulinoita loppuneessa vegaanikosmetiikassa on jälleen paljon päivittäiskosmetiikkaa. Jostain syystä meikkien kuluttaminen (tai poisheittäminen) on paljon vähäisempää kuin ihonhoitotuotteiden, jotka dominoivat tämänkin kertaista kattausta.



Viime syksynä Suomeen myyntiin tulleista vegaanisista Providan Earth Minerals-mineraalimeikeistä hupeni peiteaine sekä itse meikkipuuteripohja. Parhaiten puhtaat mineraalimeikit toimivat silloin, kun niiden olemista iholla ei edes huomaa kerrostettaessakaan. Näin myös Earth Mineralsin kohdalla tapahtui. Kirjoitin sarjasta aiemmin viime vuoden puolella.

Näytekokoisista  tuotteista Urtekramin kookossarjan shampoo ja hoitoaine eivät juuri jääneet mieleen erityisesti. Shampoo pesi hiukset ihan hyvin, mutta vaati ehdottomasti myös hoitoaineen selvittääkseen pörrööntynyttä kuontaloa.

Neal's Yard Remediesin Beauty Sleep-luksusvoiteessa oli vahva yrttinen tuoksu ja koostumus oli miellyttävän sutjakasti imeytyvä. En yhden käyttökerran perustaalla tosin osaa sanoa, onnistuiko voide tekemään taikojaan ihon uudistamisessa yöunien aikana.


Sukin vaahtoava sokerikuorinta oli mukavan sitruunainen ja erikoisella tavalla tehokas. Tuotteen kuorivuutta pystyi itse säätelemään veden määrää lisäämällä, ja alun jälkeen epäpuhdas iho tykkäsikin tuotteesta.  Miinusta purnukka saa siitä, että osa sokerista kuivui lasin reunoille kovaksi.

Jane Iredalen Beauty Prep-kasvovoiteen loppuminen todella harmittaa! Tämä oli tammikuusta lähtien lähes päivittäin käytössä. Ruusu-uutteita sisältävä luonnollinen kasvovoide on eittämättä yksi parhaita meikinalusvoiteita, joita olen käyttänyt. Tämä kepeästi imeytyvä voide teki taikojaan jopa häivyttämällä kevyesti ihohuokosia, ja hehkutinkin tätä voidetta omassa postauksessa.


Neal's Yard Remediesin Frankinsensi-öljy löytyi aiemmin mukaan alennuksesta päiväystuotteena. Kasvoille öljy ei ollut liian tuhti tai tukkiva, mutta sekaiholle superkosteuttavat öljyt eivät ole aina se parasta valinta. Käytinkin loput tätä anti age-aineena tunnettua öljyä sisältävän aineen ihan vain kaulalle ja vartalolle. 

100 % Puren pigmenttimuutoksia hoitava Dark Spot Remover oli jotain seerumin ja erikoishoitotuotteen väliltä. Tämän kaverina ollut sarjan Brightening Serum oli huippuhyvä, mutta pudotin lasipullon huonoin seurauksin laminaatille. Ihonsävyä kirkastavia tuotteita pitäisi käyttää oikeastaan jatkuvasti huomatakseen muutoksia ihossa, mutta molempia yhdessä käyttäen huomasin ihon rauhoittumista jo käytön alkuviikkoina.



Mietin valokuvatessa, että onkohan Urtekramin body lotion jo noin sadannetta kertaa vartalovoideholistin blogissa... Mutta hyvää kannattaakin käyttää, joskin purkin aukileikkaamisen vuoksi voisinkin bongailla pian toisia perushyviä kosteusvoiteita. Tämä Nordic Birch-rasva oli pitkään suosikkini Urtekramin rasvoista, kunnes kookosvoide kiilasi edelle. 

Faith in Naturen perushyvästä kookoshoitoaineesta kerroinkin jo aiemmin täällä. Ekolossa on osalle sarjan puteleista täyttömahdollisuus, ja tyhjä purkki jääkin jemmaan. Joskin kaikista riittoisinta aine tuntunut kuitenkaan olevan, sillä koostumus oli loppua kohden vähän lirumpaa.
 

Sokerina pohjalla kaksi laukussa ja toimistolla pitkään pyörinyttä käsirasvaa loppui huhtikuussa. Urtekramin versio oli mukavan miedon tuoksuinen, mutta Faith in Naturen Restorative Hand Creamin aromi oli etenkin alussa todella luotaantyöntävä. Muutoin hyvässä käsirasvassa oli mukana hamppuöljyä, joka taisi olla syypää ei-niin-kivaan tuoksuun.

Jane Iredale ja Earth Minerals saatu blogin kautta.

Luonnonkosmetiikan suolasuihke


Viime kampaajakäynnilläni sileistä ja liukkaista hiuksistani loihdittiin esiin ne kuuluisat rennot rantakiehkurat. Suolasuihkeen muutamalla suihkaisulla hiukseni saivatkin enemmän rakennetta ja olivat helpommin työstettävissä, ja idea suolasuihkeen käytöstä jäikin kutkuttamaan. Vegaaninen ja luonnollinen suolasuihke kotoutuikin sitten Aubrey Organicsin viime vuonna ilmestyneestä Chia-muotoilusarjasta. 


Kevään mittaan rantakiehkura-lookeja lupaavia suolasuihkeita alkaa näkymään hiusartikkeleissa tuttuun tapaan. Suolaa sisältävän sprayn ideana on tuuheuttaa ja karhentaa hiuksia merisuolan avulla, jonka avulla hiuksiin saa lisää tekstuuria. 

Aubrey Organicsin suolasuihke sisältää paljon luomusertifioituja kasviperäisiä ainesosia. Esimerkiksi proteiinirikas kvinoa (hyvä kasviperäinen vaihtoehto hiustuotteiden eläinproteiineille) ja kosteuttava helokkiöljy toimittavat hoitavien ainesosien virkaa. Tuotteen suola on merisuolaa (toisin kuin ottamissani kuvissa ;)) ja sprayn kerrotaan sopivan kaikille hiustyypeille.

Omat hiukseni ovat melko paksut, joten varsinaisesti lisää  "massaa" en kuontalooni kaipaa. Sen sijaan taipuisat hiukset ovat melko sileää ja liukasta sorttia, joka tuo haastetta kampausten tekemiselle, ja tässä suolasuihke saikin tulla apuun. En ole aiemmin käyttänyt suolasuihkeita, joten en osaa verrata tuotetta kilpailijoihin.



Olen suihkutellut ainetta kuiviin hiuksiin, ja näppärästi toimiva aerosoliton spray tulee pullosta kevyesti. Tuotteen tuoksu on makean raikas ja melko voimakas, ja sen haistaakin vielä pitkään suihkuttamisen jälkeen. Hyvä suihkutusetäisyys on noin 20 cm etäisyydeltä, jolloin hiukset eivät jää märiksi tai koviksi.

Parhaiten suolasuihke onnistuu tuomaan karheaa tekstuuria hiuksiin. Kun sormia liu'uttaa varovasti kuontalossa, tuntuma on selkeästi "pörröisempi". Kampausten tekeminen onkin helpompaa, kun hiukset pysyvät hyppysissä helpommin. Edellisenä iltana pestyihin hiuksiin spray toimii hyvin, ja vielä paremmin "toisen päivän" kampaukseen. 
 
Paksut ja taipuisat hiukset tuovat kuitenkin haastetta suolaspraylle. Rantakiehkuroiden rutistelu vaatii melko paljon työstöä ja suihkimista, ja olenkin jättänyt kihara-askartelun vähemmälle. Tyveen tarkasti suihkittuna pörröisyyttä ja karkeutta saa hiuksiin ihan hyvin, mutta hiuksen pituudelle asetettuna pito ei ole järin kestävä. Toki suolasuihkeet ovat ensisijaisesti suunnattuja hennommille hiuksille ja kyseessä on vielä luonnollinen tuote, mutta olisin halunnut pitää tästä spraysta vielä himppasen enemmän. Hiusten tekstuurin buustaajana tuote on kuitenkin ok, ja pienikokoinen puteli on myös kätevä pakata mukaan.

 Waku Organicsin nettikaupassa 118 millin suolasuihkeella on hintaa 11,60 €, joka on aika perushinta luonnonkosmetiikan muotoilutuotteeksi. Vink: Aubrey Organicsin uutiskirjeen tilaajat saavat muuten myös 20 % alennuksen ensimmäisestä tilauksestaan. 



Edit: toimimattomia linkkejä korjattu, myyntipaikkoja lisätty.

Edit 2017: Aubrey Organics on sittemmin jättäytynyt pois Leaping Bunny-sertifikaatista, eläinkokeettomuuden vakuutena on yrityksen oma lupaus ja Peta-sertifikaatti. 

Virkistävä Tea Tree-hoitoaine

Miellän antiseptistä teepuuta sisältävän kosmetiikan eniten rasvoittuvalle iholle suunnatuksi, ja  kosteuttavassa hoitoaineessa teepuu-teema onkin uusi tuttavuus. Kampaamosarja Paul Mitchellin Tea Tree-hoitoaine lupaa elvyttää ja virkistää sekä hiuspohjaa että hiuksia. Kaikille hiustyypeille sopiva aineen informoidaankin pikaselvittävän, pehmentävän ja siloittavan hiuksia. Raikkaan aidolle teepuulle tuoksuva hoitoaine sisältää myös kasviuutteita esimerkiksi rosmariinista ja aloesta.

 
Hennon mintunvihreän värisessä hoitoaineessa houkuttivat sen freesi tuoksu ja kovat lupaukset virkistävyydestä. Teepuun tuoksu on välillä saanut aikaan kyllästymisen, mutta hoitoaineessa ei ole pistävää esanssisuutta. 

Hiukseni ovat paksut, melko taipuisat ja nykyään myös normaalikuntoiset. Kroonisen hiuskuivuuden selätettyäni voinkin tutkailla jo muitakin kuin superkosteuttavia hoitoaineita, sillä hiukset tuntuvat pysyvän vähemmälläkin sileinä.

Mutta, itse hoitoaineen toimivuuteen. Yleensä en levitä hoitoainetta tarkasti päänahan alueelle, mutta myyjän suosituksesta kokeilin levittää tea tree-ainetta koko hiusten pituudelle tarkemmin. Tuoteinfossa kerrotaan hoitoaineen välittömistä vaikutuksista, mutta myyjän ohjeistuksella annoin aineelle pari minuuttia vaikutusaikaa ennen poispesua. 



Monia kosmetiikkatuotteita kuvaillaan virkistäviksi ja elvyttäviksi, mutta Paul Mitchellin hoitoaine tuntuu olevan itse virkistävyys 2.0. Poispesua odotellessa aine tuntuu päänahassa todella viilentävältä ja "stimuloivalta", ja raikas tuntu jää hiuspohjaan poispesun jälkeekin. Myös niskaan ja hartioille vahingossa solahtaneet hoitoainenokareet jättävät viileän tunnun. Odotin hoitsikalta  lähinnä teepuun tuoksua, mutta näin freesin tunteen jättävä aine on todella positiivinen ylläri.

Hoitoaineen koostumus on myös mukavan paksua, ja aine ei valu sormien välitse tai vaadi erikoiskikkoja levitykseen. Käsittelyn jäljiltä hiukset ovat ilmavat ja helposti käsiteltävät, joten myös lupaus hoitoaineen perustehtävistä täyttyy hyvin. Tuotteen sanotaan sisältävän "aktivoidun kiilto- ja kosteusyhdisteen", joka kohdallani ilmenee siten, että hiukset jäävät pehmeän kosteutetuiksi. Erityisen isoa kiillon lisääntymistä (tai häviämistäkään) en ole havainnut, mutta hiukseni eivät helposti kiilläkään.

Vaikka suosinkin enimmäkseen luonnonkosmetiikkaa, kampaamosarjan aineeseen satsaaminen tällä kertaa kannatti (vaikka ostinkin tämän putelin alennuksesta). Aiemmat Paul Mitchell-kokemukseni eivät ole olleet ok-tasoa kummempia, mutta teepuuhoitsikasta voin jo sanoa pitäväni. Hoitoaine sattuu muuten olemaan vielä loppuviikon ajan Hiustenhellimis-viikon alessa -40 %.

Sarjaa löytyy myös laaja valikoima myös Stockmannilta. 



Paul Mitchell on muuten yksi pisimpään näkyvästi eläinkokeita vastustanut ammattilaiskosmetiikkasarja. Firma on  tietoisesti jättänyt menemättä Kiinan markkinoille maan eläinkoevaatimusten vuoksi, eikä kansainvälistä Leaping Bunny-sertifikaattia myönnetäkään Kiinaan vieville yrityksille. Vastoin joitakin oletuksia firmat eivät maksa valvottua Leaping Bunny-sertifikaattia ylläpitäville eläinjärjestöille (kuten Animalialle) listalle liittymisestä.  Suurin osa Paul Mitchellin tuotteista on vegaanisia, ja esimerkiksi Animalian listan yhteydessä on infoa vegaanille sopivista PM:n tuotteista.
Edit 2017: Paul Mitchell on jättänyt uusimatta Leaping Bunny -sertfikaattinsa, eläinkokeettomuuden vakuutena on yrityksen oma lupaus ja Petan listalla oleminen.


 

Pika-apu kynsilakan kuivattamiseen

Kärsimättömänä tyyppinä kynsien lakkauksen heikoin kohta on  uuden lakkapinnan kuivattelu. Onnistun usein varomisesta huolimatta usein törkkäämään kuivuvat kynnet siten, että lakan uusi sileä pinta saa osumaa. Manikyyreille on toki hyvä varata aina hetki aikaa, jotta ruttuisilta kynsiltä ja lakkatahroilta säästyisi.

Yhtenä kikkana kynsilakan nopeampaan kuivamiseen olen käyttänyt kynsien dippaamista todella kylmään veteen vähän aikaa lakkauksen jälkeen, joka toimiikin usein ok-tasoisesti. Järeämpi keino onkin sitten manikyyrin viimeisteleminen kynsilakan pikakuivattajalla. 


Vegaanisen  Color Clubin Dry Ice on kynsien lakkauksen viimeistelevä pikakuivattaja, joka lupaa hoitaa kynnen pinnan kuivaksi minuutissa. Tippoja levitetään pipetillä lakattujen kynsien päälle viimeisenä, eli myös päällyslakan päälle. Tuntu ei ole öljymäinen, mutta kynsien yli valuneet pisarat kannattaa pyyhkäistä pois paperilla. Tuote ei yllättäen tuoksu nenääni oikeastaan miltään, mutta se on vain plussaa kynsituotteelta. 

Dry Ice-tipat ovat selkeästi nopeuttaneet lakan kuivumista ja helpottaneet kynsienlakkausprosessia. Olen kokeillut testinä noin minuutin jälkeen pyyhkäistä kynsiä hellästi kuten tällä Youtube-videolla tehdään, eikä lakkapinta ole lähtenyt ruttaantumaan. Kuivatustipat ovatkin todella kätevät silloin, kun lakan perusteelliselle kuivatukselle ei ole kärsivällisyyttä aikaa.  Kuitenkin tulee toki huomata, että pikakuivattaja ei varsinaisesti muuta kynsilakkojen koostumuksia (esim. sellaisten pehmeiden lakkojen, joihin tulee herkemmin viiltoja vaikkapa kynnellä painamalla), vaan se auttaa nimen omaan lakkapintaa kuivumaan. 


Kuivatustippojen käytön aikana olen myös huomannut että kynsilakan lohkeilu on hieman hidastunut. Yleensä lakkaan kynnet noin joka toinen tai kolmas päivä, mutta pikakuivattaja voi hyvinkin olla syyllinen siihen, että kynsilakka on kestänyt kauniimpana noin päivän pidempään.  Kynnelle jäävä pinta on kiiltävä, ja tuote ei varsinaisesti ole päällyslakka, vaan vaatii sellaisen alleen.

Dry Ice kuuluu Color Clubin hoitotuotteiden valikoimaan, joita myy Cesar's Shop. Vegaaninen ja eläinkokeettomuus-sertifioitu pikakuivattaja on myös melko harvainen kosmetiikkatuote, ja tietääkseni vain SpaRitualilla on samanmoinen tuote Suomen markkinoilla.





Edit 2017: Color Club on sittemmin jättäytynyt pois Leaping Bunny-sertifikaatista, eläinkokeettomuuden vakuutena on yrityksen oma lupaus.